Kurssipalautetta…

Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja on joutunut miettimään ja koostamaan ajatuksiaan erilaisista oppimiseen liittyvistä teemoista – tämä kun ei ole varsinaisesti sitä omaa alaa muuta kuin opiskelijan näkökulmasta. Harmittavasti kurssin loppupuoliskolla aikapula pääsi iskemään ja jouduin tekemään riman alituksia loppujen kanssa. Mutta, kuitenkin olen saanut kurssista enemmän irti kuin mitä alustavasti ajattelin. On tullut tutustuttua eLearning:iin laaja-alaisesti (aiemmin ei niin tuttu aihealue, lähinnä vastenmielisiä vanhanaikaisia toteutuksia omassa historiassa). Muutamaa työkalua tuli kokeiltua siten, että voisi jatkossakin niitä käyttää, jos tarvetta löytyy. Erityisesti mielenkiintoista on ollut jo blogin kirjoittaminen – harkinnassa on ollut oman blogin luonti ja tässä tätä tuli harjoiteltua ihan mukavasti, ettei tartte kylmiltään aloitella sitten sen oman yleisen kanssa. Ehkä suurin haaste on se, että blogiin tulisi kirjoittaa vähintään kerran viikossa jotain uutta, jos haluaa, että joku sitä jaksaisi seuratakin. Kuinkahan sitä ‘järkevää’ juttua oikein piisaisi…

Toinen ihan konkreettinen & hyödyllinen asia on ne CC-lisenssit ja niihin tutustuminen. Ajatus on, että jatkossa voisin julkaista creativecommons-lisenssillä työstämiäni juttuja, silloin kun sisältö sopii julkaistavaksi. Julkaisin juuri yhden tulevaisuusraportti/ryhmätyön: http://www.archive.org/details/LiikkuminenTampereenKaupunkiseudullaVuonna2030 , jos jotakuta aihe kiinnostaa. Wikiopiston materiaali on kuitenkin hieman erilaista kuin mitä yleensä tuotan, joten se ei ole se ensimmäinen julkaisukohde.

Kurssin läpikäyneenä olen vakuuttunut siitä, että nykyaikainen eLearning tapa toimii ja sitä voisi olla enemmänkin tarjolla.  Itse olen niitä tyyppejä, jotka meinaa nukahtaa luennolla, joten tässä pysyy paremmin hereillä, voi työskennellä tehokkaasti, ei tarvitse singahtaa minnekään ja voi itse valita tarkemman ajankohdan, koska tekee. Ehkä jotain kehittämistä olisi vielä hyvä tehdä, jotta useammat pysyisivät paremmin mukana- kato on tosiaan ollut melkoinen alun innostuksen jälkeen, mikä sinänsä on varsin tyypillistä kaikessa ‘vapaaehtoisessa’ itsensäsivistämisessä.

Kiitos paljon kaikille kommentoijille – erityisesti Tero, Matti ja Jussi kurssilaisista! Itse olen ollut valitettavan laiska kommentoimaan – hyvä idea tosiaan, että kommentointia odotettaisiin pitkin matkaa (oliko se Matti joka tätä ehdotti).Ja jotkut sitä tosiaan noudattivatkin itsestään. Hieman keinotekoisen oloista tässä vaiheessa niitä blogeja kommentoida jälkikäteen, joten jätän sen väliin….

Itse odotin myös, että kurssinohjaajat olisivat hieman aktiivisempia koko kurssi scopella pitkin kurssin etenemistä, vaikka itse kurssisisältö oli jo niin hyvin etukäteen speksattukin. Auttaisiko tämä niitä tipahtaneita tsemppaamaan? Kiitos, jotain kommentteja sainkin omiin juttuihin, että siinä mielessä hereillä olivat;-)

Joku viikkotehtävä oli aika työläs – voisiko jollekin antaa vähän pitempi aika tehdä, jotta kaikki pysyisivät aikataulussa? Toisaalta tehtävä per viikko on hyvä rytmi, pysyy hyvin muistissa.  Itselleni tuotti ongelmia aikataulun kanssa erityisesti se valokuvaustehtävä. En ollut perehtynyt sisältöön etukäteen ja kun aloin tekee sitä viikonloppuna, niin eihän minulla ollut valmiina mitään kuvia, joita käsitellä, joten tehtävän teko venähti heti viikolla tämän takia ja sen jälkeen oli koko ajan viivettä vaikka välillä yritin kiriä… Voisiko tästä esimerkiksi varoitella jo aiemmin, niin materiaali olisi valmiina tehtävää varten?

Summa summarum: Kiitos paljon mielenkiintoisesta kurssista!

Video verkossa

WordPress vaatii videolaajennuksen, jos haluaa integroida videon blogiin ilman EMBED-tukea, joten jääköön se tällä kertaa. Olen jouluihminen niinpä vastaantullut videoclippi Ylen Elävästä Arkistosta viehätti.

Opettaja.tv:sta tuli katsottua pari ohjelmanumeroa, mielenkiintoista asiasisältöä perheen ja koulun arkeen liittyvistä asioista.

Paljon sitä tavaraa maailmalla on, itseään kiinnostavan löytäminen vie aikaa ja energiaa ja sitten vielä pitäisi olla sitä aikaa niitä löytyneitäkin katsomaan…

Oman videon teko jää tällä kertaa, mutta ajattelin tekstittää suomeksi innovaatioaiheisen puheen.  Täytyy ensin odotella lupaa ja ohjeita ja sitten tehdä se käännös dotSUB:lla… Itseäni kiinnostava aihepiiri kompaktisti esitettynä.

— muutos suunnitelmaan: luvan saantia varten sain muutama päivä pyynnön jälkeen lomakkeen, joka olisi pitänyt täyttää varmistukseksi käännöksen laadusta —  Enää ei aikaa ollutkaan käännöksen tekoon eikä lähiaikoina näyttänyt, että sitä edes tulisi, joten en täyttänyt lomaketta tuolloin ja nyt näyttää siltä, että kääntäminen jäisi joulun jälkeiseen aikaan, joten antaa olla…

Korvaukseksi esittelen yleisölle uuden mielenkiintoisen ja yleissivistävän videon (EMBED) Millenium Projektin tulevaisuudentutkimukseen liittyen.Tämän aihepiirin parissa onkin oma loppuvuosi vierähtänyt aikas hyvin ja jatkoa seuraavaa ensi kevään…

TED:stä on tullut aina välillä katsottua valikoidusti videoita, hyvälaatuisia ja vaikuttavia esityksiä yleensä. Oikeastaan mun lempi videosaitti, jos näkemyksellistä ja myyvää asiasisältöä hakee. Suosittelen!

Jos löydän jonkun videon, jota kiinnostaisi käyttää omiin tarkoituksiin, mutta videon lisenssiehdot eivät sallisi sitä, niin voisihan sitä kokeilla kepillä jäätä ja tiedustella, josko omistajalle olisi ok, että käyttäisin sitä kuvaamaani tarkoitukseen. Kysyminen ei maksa mitään ja jos tulee kielteinen vastaus, niin ei sitten, keksitään muuta…

Ääni verkossa

Harjoittelin GarageBand:in käyttöä. Alku meni lupaavasti, mutta sitten oli vaikeuksia saada paria kanavaa kuulumaan samaan aikaan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin nöyrtyä manuaalia lukemaan, vaikka tämä ei kuulu tapoihini. Ja hyvin pienellä avulla (ikonien selitykset) sain homman sujumaan. Lopuksi hioin vaimennusten kanssa, jotta sai kolme audiopätkää vähän siistimmin integroiduksi. Apuriksi musiikkiosuuteen palkkasin piparipalkalla 10v pianistini – ensimmäinen oma sävellys sai luvan istua esitykseen.

Julkaisuvaihe toi uuden haasteen. Odeo:sta en löytänyt mitään tapaa julkaista omaa podcasting:ia ja lueskelin hetken heidän blogiaan ja sieltä saikin tietoa, että ko. toiminnallisuus oli tarjolla tällä hetkellä ilmeisesti vain valituille (jos heillekään) ja voi olla että tilapäistä ongelmaa ei tulla edes korjaamaan jatkossa. Voi olla jotain toiminnan rahoitusongelmia taustalla, veikkaan… Sitten tsekkasin switchpod:n. Se olikin maksullinen, joten jätän väliin, kun tarkoitus ei ole näitä jatkossa tuotella. Joten, ajattelin laittaa sen audion suoraan tänne, kun ei ole kovin iso, mutta yllättäen WordPress ei sallinutkaan .mp3 tiedostoja (muuta kuin url:na) ilman maksullista muistin laajennusta.

“Audiossa on pieni kuvaus valokuvaamastani Lempäälän Pyhä Birgitta -kirkosta Roosa-neidin pianosäestyksellä.”

Valokuvat verkossa

Valokuvausviikotehtävä teki vähän tiukkaa aikataulullisesti, kun ei ollut valmista valokuva-albumia, josta ottaa sopiva kuva käyttöön. Olen kyllä aikoinaan 80-90 -lukujen molemmin puolin kuvannut enemmänkin Pentax P-30:llä, mutta jostain syystä digiajan tultua perheen valokuvien otto siirtyi miehelle. Digikamerat toivat valokuvaukseen paljon hauskuutta – yksityinen ihminenkin pystyi ottamaan paljon kuvia ilman lisäkustannuksia ja valokuvaus muuttui jotenkin rennommaksi muutenkin. Vanhanaikaisen filmin aikaan täytyi kuitenkin yrittää ottaa hyviä otoksia heti kerralla (vaikkei per rulla montaa hyvää kuvaa loppujen lopuksi ollutkaan), kun jokainen kuva kuitenkin maksoi lisää. Kun ammatikseen tekee työtä tietokoneen ääressä, ei aina ole niin selvää, että samaa istumista haluaa enää jatkaa kotona edes valokuvien parissa kun on sitä muutakin. Niinpä kuvien jälkikäsittely jää suhteellisen pieneksi ja vain tarveharkintaisesti. Itse volyymiä kyllä riittää ja kivahan sitä satoa on katsella jälkikäteen vaikka vain non-stoppina sopivan albumikäsittelyohjelman avulla…

Jossain vaiheessa myös kyllästyin tarkkailijarooliin – jos on itsellä kamera kädessä, niin koko ajan tulee tarkkailtua niitä sopivia otoksia eikä oikeasti ole läsnä tilanteessa subjektina. Päädyin vähentämään radikaalisti kameran roudausta ja sillä tiellä ollaan. Kännykällä tulee jonkin verran otettua tilannekuvia, mutta yleensä niiden laatu on tosi surkea – vaatii todella hyvät olosuhteet, että kuvasta tulee esittelykelpoinen. Pieni digikamera (Canon ixus 20015) tuo joustavuutta kameran roudaukseen, isompaa järjestelmäkameraa (Canon Power Shot S2IS) ei viitsi joka paikkaan roikottaa. Jos pitäisi valita vain toinen, niin hankkisin sen pienen, jos tilannekuvaus kiinnostaa eniten, taide yms. kuvaus taasen puolustaisi sitä isompaa.

Yksi lempivalokuvaajistani on Esko Männikkö. Aivan upeita elämänmakuisia kuvauksia maaseudun kohta menneestä elämästä, tulee ihan lapsuuden maalaismummo mieleen.

Asensin sekä Picasan että Gimpin koneelleni. Picasa on semmoinen helppo ja nopea käyttöinen, mutta tuo luonnollisesti rajoituksia, mitä voi tehdä. Gimp vaikutti varsin tekniseltä, semmoiselta insinöörin unelmalta, en jaksanut tutustua siihen sen tarkemmin – päätin, että Picasa riittää tällä hetkellä mainiosti ja Gimp joutaa roskakoriin, kun ei ole tarvetta.

Seuraavaksi niitä ottamiani kuvia (ei mitään ihmeellisiä, mutta saavat luvan kelvata tällä erää). Käytin pienempää kameraa, kun se tarttui ekaksi käteeni, mutta olisi kannattanut ottaa se isompi tällä kertaa:

Kuva pihamaalta, ensin originaali sitten kontrastia mukaan. Päivä oli pilvinen, sumuinen, joten hämäryys on aitoa.

Ja sitten kevyesti käsitelty tuomaan lisää kontrastia:

Sitten siirryin Lempäälän keskustaan ottamaan kuvia Pyhän Birgitan kirkosta:

Ensin itäpäädystä kuva kadun toiselta puolelta. Harmittavasti tuo katuvalotolppa tuli noin keskeiselle paikalle. Kuvakulma kiinnosti, mutta olisi pitänyt mennä keskelle katua kuvaa ottamaan, jos olisi halunnut päästä eroon tuosta tolpasta. Toisella kertaa;-) Käsittelin kuvaa hieman suoristamalla ja kirkastamalla. Ero alkuperäiseen on aika pieni, joten tässä vain lopputulos. Tää on varmaan hyvä esimerkki ei niin onnistuneesta kuvasta. Pylväs melkein katkaisee kuvan kahtia… Laitoin lähinnä tuomaan kirkosta muutakin kuin länsisuunnan informaatiota, kun ei viitsi uuttakaan lähteä tekemään, eikä tuota rajaamallakaan saa juuri kummemmaksi.

Sitten kirkon pääty länsisuunnasta ensin käsittelemätön:

ja tästä rajattu ja hieman kontrastia lisätty versio (Flickr):

Ja vielä yksityiskohtia länsipäädystä, ensin käsittelemätön:

ja edellisestä rajattu ja hieman terävyyttä lisätty versio, tämä on ainakin omasta mielestä ihan mukiin menevä kuva (Flickr):

Wikipedia ja Wikimedia

Wikipedia on varmaan noin kaikille netin käyttäjille tuttu, mutta muut projektit ovat monille oudompia. Ainakaan itse en ole noita muita aiemmin hyödyntänyt, vaikka pyörinkin paljon osittain ammatiksenikin netissä. Ehkä tilanne johtuu osittain siitä, etten toimi opetustehtävissä, missä avoimilla materiaaleilla on paljonkin hyödyntämiskohteita.

Alkuvaiheessa erikieliset versiot Wikipediasta toimivat varsin kevyellä organisoinnilla, mutta siinä vaiheessa, kun  materiaalia on kertynyt runsaasti ja siirrytään tavoittelemaan parempaa laatua, on tarpeen kehittää hyväksyntä ja laadunvarmistus prosesseja. Näistä tarpeista on muodostunut Wikipedian FA (Featured Article) prosessi, jonka avulla kunkin Wikipediassa olevan artikkelin kypsyystasoa ja laatua arvioidaan. Tavoitteena on, että kirjoittaja ja muut motivoituvat kehittämään ko. artikkelin tasoa paremmaksi jopa FAC (Featured Article Candidate) saakka.  Erityisen ansioitunut artikkeli saa arviointiprosessin päätyttyä FA leiman ja näyttäytyy Wikipedian etusivulla päivän FA:na. Artikkelin kirjoittaja ja siihen kontribuoineet henkilöt saavat lisää sulkia hattuunsa ansioituneen artikkelin perusteella. FA tila ei ole kuitenkaan pysyvä, vaan artikkelia arvioidaan säännöllisesti ja tarvittaessa sen tasoa lasketaan ajan vaatimusten mukaiseksi. Arvioinnissa hyödynnetään aktiivisia Wikipedian käyttäjiä sekä eri aihealueiden asiantuntijoita. Käytännössä on havaittu, että yhteisön sisäinen kontrolli estää erilaisten anarkisten toimijoiden mahdollisuuksia käyttää Wikipediaa pelikenttänään. Sitä mukaa kun joku käyttäjä havaitsee epäkorrektin materiaalin Wikipediassa, hän antaa siitä poistopyynnön ja järjestelmän ylläpidosta vastaava henkilö tutkii tilanteen ja lopulta poistaa asiattoman tai muutoin tarpeettoman artikkelin.

Samantapaisia arviointi- ja laadunvarmistusmenetelmiä käytetään mm. avoimen lähdekoodin projekteissa, joissa lukemattomat henkilöt lisäävät omia koodinpätkiään avoimen ohjelmistotuotteen laajennukseksi. Jotta järjestelmän kasvu olisi hallittua ja kokonaislaatu halutun tasoista, tarvitaan kontrollivälineitä uusien ehdotettujen  lisäysten tekemiseen. Useimmiten näissä hyödynnetään massojen työtä ja viisautta, ennenkuin lisäys etenee päätösportaalle saakka – ehdotetun lisäyksen tulee saada riittävä kannatus muilta tekijöiltä. Tämän jälkeen kun porras on ylittynyt, päättäjiksi valitut henkilöt äänestävät lisäyksen kohtalosta ja antavat tekijälle palautetta (esim. muutosehdotus, idean hyödyllisyys) ja tieto lisäyksestä ja sen tekijästä laitetaan julkiseksi. Joissain avoimissa ohjelmistoprojekteissa on myös olemassa mahdollisuus päästä päättäjäksi, kun on ensin aktiivisesti toiminut järjestelmän hyödyksi. Monille promootiomahdollisuus on se ainoa ja tavoiteltavan arvoinen hyöty käytetystä vaivasta ja osalle tämä voi tarjota hyviä ammatillisia etenemismahdollisuuksiakin.

Opetuksessa erilaiset avoimet materiaalit tarjoavat sekä opettajille että oppilaille mahdollisuuden hyödyntää olemassa olevaa aineistoa omiin tarkoituksiinsa avoimien lisenssin mukaisesti. Nettidataa hyödyntäessä on luonnollisesti oltava kriittinen, mutta on myös hyvä tietää, että koko ajan Wikipedian ym. projektien tuotosten laatu on sekä laajentumassa että laadultaan kehittyneempää. Ja oppilaillekin syntyy hyvä mediakriittinen lukutaito, kun netin sisältöjä käytetään esim. ryhmä- ja harjoitustöiden teossa. Materiaalin löytäminen ja tekeminen tehostuu ja voidaan keskittyä paremmin sisällön tuottamiseen ja ymmärtämiseen.

Tekijänoikeudet ja käyttöoikeudet

Annen asetusta (1709) Britanniassa pidetään ensimmäisenä varsinaisena tekijänoikeutta määrittelevänä lakina. Laki rajoitti painotalojen oikeutta painaa kopioita teoksista tekijän eduksi muuttaen vanhaa monopolikäytäntöä vuodelta 1557, jossa Stationer’s Company –painotalon kerran ostaman teoksen kopio-oikeus jäi yksinoikeudella yrityksen hyödyksi tekijän jäädessä nuolemaan näppejään kertakorvauksen saatuaan. Uudessa käytännössä tekijällä oli yksinoikeus teoksen kopioihin seuraavan 14 vuoden ajan, jonka jälkeen teos oli vapaasti hyödynnettävissä.

Tästä eteenpäin tekijänoikeusrajoitukset ovat sekä laajentuneet koskemaan yhä useampia toimintoja ja toimialoja että tiukentuneet sisällöllisesti, ajallisesti ja   seuraamuskäytännöiltään tarjoten hyviä ansaintamahdollisuuksia lakimiesten ammatinharjoittamiseen. Isot yritykset ovat ansioituneet patenttien hankkimisessa ja oikeuksiensa taistelussa nykyisiä ja tulevia kilpailijoita vastaan jopa niin onnistuneesti, ettei uusia haasteen vastaajia oikein tahdo löytyä ja haastajan varat loppuvat heti kättelyssä, kun pitäisi patentoida uutta tai taistella vanhaa vastaan. Vanhojen oikeuksien omaavat pyrkivät taholtaan estämään uusien omia tuotteitaan edistyneempien ratkaisujen torpedointiin mahtavilla patenttisalkuillaan. Pienten tulijoiden on mahdoton puolustautua isoja pelureita vastaan ja koska kaikki uudet innovaatiotkin pohjautuvat aina vanhaan tietämykseen, innovaatioiden virta vaimenee entisestään, kun vanhat toimijat pystyvät tehokkaasti blokkaamaan uusien uhkaavien tulijoiden markkinoilletulon. Tiukoista tekijänoikeuskäytännöistä johtuen uusien innovaatioiden onnistuminen on entistä vaikeampaa ja johtaa innovatiivisuuden laskemiseen, kun vanhojen toimijoiden on kannattavampaa jatkaa vanhoilla eväillä mahdollisimman pitkään.

Ajan kuluessa sinänsä hyvästä asiasta on kehkeytynyt uudistumisen este tai vähintäänkin hidaste ja tulee mieleen, että peruutusvaihdetta tulisi tarjota nopeasti tilanteen parantamiseksi. Ei voi olla yhteiskunnan ja koko globaalin maapallon etu, että vanhat toimijat pystyvät tehokkaasti koneistonsa avulla hidastamaan tai estämään uusien innovaatioiden käyttöönottamisen. Esimerkiksi vihreämmän teknologian käyttöönotto on ollut luvattoman hidasta ja on hyvin todennäköistä, että vanhan teknologian suuret omistajat ovat merkittävästi hidastaneet uudistumista eri tavoin oman hyödyn maksimoinniksi.

Stanford Lakikoulun professori Lawrence Lessig kiteyttää tekijänoikeuksien vapauttamiseen liittyvät perustelunsa seuraaviin teeseihin (vapaasti napattuna):

1. Uusi innovaatio pohjautuu aina vanhaan tietämykseen  a) Aikaiset tekijänoikeuden rajoittajat ovat omineet vanhan omakseen omin luvin ja puolustavat omaisuuttaan muita vastaan, esim. Walt Disney omi Grimmin veljesten tuotannon animaatioiden avulla
2. Menneisyys pyrkii aina rajoittamaan luovan uuden asian, joka rakentuu vanhan päälle   a) Lakimies ja teknologia -yhdistelmän valta
3. Vapaa yhteiskunta mahdollistaa  luovan tulevaisuuden rajoittamalla menneisyyttä  a) Annetaan aito mahdollisuus luovalle työlle kehittää kulttuuria
4. Nykyinen yhteiskunta on rajoittuneempi (vähemmän vapaa) kuin koskaan aiemmin   a) Annen asetus koski vain painoalaa ja antoi 14 vuoden tekijänoikeuden teokselle, nykyiset tekijänoikeudet antavat yksinoikeuden jopa eliniäksi plus 70 vuotta kuoleman jälkeen  b) Nyt rajoitetaan teoksen kopiointia, julkaisua, käyttöä ja teoksesta johdettua työtä   c) Yhä harvemmat tahot kontrolloivat kulttuurin edistymistä
5. Vapaa koodi uhkaa vapaata koodia   a) Kehittyneempi ja luovempi voittaa, mikä on reilua ja yhteiskunnan etu samalla
6. Selittäjä häviää   a) Jo 6 vuoden ajan tekijänoikeuksiin liittyvistä asioista on käyty ’sotaa’ niiden vapauttamisen hyödyistä, mutta vallassa olevat jatkavat selittelyjään, miksi näin pitäisi olla jatkossakin   b) Totuus on, että rajoittavat tekijät varastavat tulevaisuutta meiltä kaikilta tekijänoikeuksia omistavien lyhytaikaisten etujen vuoksi

Lessig kannustaa ihmisiä vastarintaan ja haastaa kysymyksellä: ”Mitä sinä olet tehnyt asian eteen? ” Hän kannustaa jokaista meistä antamaan kortensa kekoon läpinäkyvän luovuuden lisääntymiseksi jakamalla omaa tuotostamme vapaasti jatkaen 1790 tyylistä yhteishyvä –filosofiaa, joka on rapistunut vuosien saatossa aivan päinvastaiseksi.

Itsekin olen viime vuosien aikana ajatellut paljon näitä toimintaa rajoittavia tekijöitä erityisesti yritysmaailman ja yrittäjyyden näkökulmasta ja ihmetellyt, että kuinka isoksi kasvaneet voittajayritykset hallitsevat tulevaisuuden kehitystä ihan liiaksi. Uusien toimijoiden on niin vaikea tulla mukaan, vaikka periaatteessa elämme hyvinkin liberaalia taloutta edelleenkin. Tekijänoikeudet todellakin monessa tapauksessa vähintään vaikeuttavat suuresti tai jopa estävät uusien kilpailijoiden mukaantulon, mikä ei todellakaan ole suuren yleisön etu. Niinhän se on, että massoilla on merkitystä viime kädessä ja jäykätkin asiat muuttuvat kun riittävän moni on niitä vastaan ja ilmaisee oman vastalauseensa. Jokainen voi äänestää jaloillaan ja tehdä omat päätöksensä oman ajattelunsa mukaisesti, mitä kannattaa tai ei. Vain teoilla on merkitystä, pelkkä ajatus ei riitä, jos haluaa oikeasti yhteiskunnallisia muutoksia.

Tämän vuoksi on hyvä oikeasti harkita oman tuotoksensa julkaisemista, mikäli kyse ei ole sellaisesta tuotoksesta, jonka vapaampi jakelu kilpailisi suoraan oman työtarjonnan kanssa ts. veisi pohjan omalta työltä. Hyvä kysymys on pohtia, että onko vapaampi käyttö itseltä pois jotenkin, ja jos ei ole, niin miksi ei sitten julkaisi ja ilmaisisi vapaampaa käyttöoikeutta muille käyttämällä lisenssiä. Tätä kautta teoksen tekijä loisi itselleen samalla tunnettavuutta osaajana, mikä voi ollakin hyvin palkitsevaa myös jatkossa. Erilaisia vapaamman käyttöoikeuden Creative Commons -lisenssejä on olemassa erilaisine vapausasteineen (edelleen jakaminen, muokkaus, edelleen julkaisu, kaupallinen käyttö), joista voi valita aina ko. teokseen sopivimman. Esimerkiksi julkiseen opetustyöhön liittyvässä materiaalin julkaisussa  cc by-sa -lisenssi on suositeltava. Tällöin muut voivat kopioida ja muokata teosta, mutta julkaistessa joutuvat kertomaan alkuperäisen teoksen tiedot sekä käyttämään samaa lisenssiä omassa muokatussa teoksessaan. Alkuperäinen teoksen tekijä voi hyödyntää tehdyn kehitystyön tulokset omassa työssään vastaavilla ehdoilla. Tätä kautta teosten laatua saadaan paremmaksi yhteistyön kautta, uusia ideoita ja ajatuksia saadaan jaettua ja uusia oivalluksia synnytetään. Ts. lopputuloksesta tulee kehitystyön avulla parempi kuin pelkän alkuperäisen tekijän resurssipanostuksen kautta. Ja kaikki hyötyvät. Mikäli joku taho haluaisi laajemman oikeuden kuin mitä valittu lisenssi sallii, sitä voi aina erikseen kysyä ja tehdä tarvittavia sopimuksia.

Valistus peilautuu nykypäivään…

Valistus oli 1700-luvun jälkipuoliskon eurooppalainen aatevirtaus, joka korosti muun muassa järjen ja tiedon merkitystä. Valistusaate pyrki järkeen nojautuen perusteellisiin uudistuksiin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän aloilla. Tavoitteena oli uusi uljas ihminen. Edistyksellisyys, tiede ja uusituminen olivat arvostettuja. Vaadittiin ihmisoikeuksia valtion mielivallan sijaan demokratian ja tasa-arvon kautta. Valistusajattelijat arvostelivat myös sotia sekä sokeaa uskoa valtion ja kirkon arvovaltaan. Erityisen syvällisesti valistus vaikutti kasvatukseen. Vaadittiin havaintoon ja kokemukseen perustuvaa opetusta, ammattikouluja ja käytännön harjoittelua, koulutuksen ulottamista alempiin yhteiskuntaryhmiin ja naisiin sekä aikuisten jatko-opetusta. Myös talouden alalla syntyi uusia ajatuksia. Kun valtiovalta oli rajoittanut vapaata kilpailua edellisellä vuosisadalla, valistus kannatti vapaata kilpailua. Uudet näkemykset kokosi skotlantilainen Adam Smith kirjaansa Kansojen varallisuus. Hänen taloudellista ajattelutapaansa kutsutaan liberalismiksi. Materialismi kukoisti.

»Suurmiehet, jotka Ranskassa valistivat päitä lähestyvää vallankumousta varten, esiintyivät itsekin äärimmäisen vallankumouksellisesti. He eivät tunnustaneet minkäänlaisia ulkopuolisia arvovaltoja. Uskonto, luonnonkäsitys, valtiojärjestys – kaikki alistettiin ankaraan arvosteluun, kaiken oli astuttava järjen tuomioistuimen eteen, todistettava oikeutensa olemassaoloon tai luovuttava siitä.» (Friedrich Engels (1820–1895).)

***

Kansalliskirjasto (perutettu 1640) on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto sekä Helsingin yliopiston suurin erillislaitos. Se vastaa kansallisen julkaisuperinnön ja ainutlaatuisten kokoelmiensa kartuttamisesta, kuvailusta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta. Kansalliskirjasto toimii myös koko kirjastokentän valtakunnallisena palvelu- ja kehittämislaitoksena sekä edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi kirjasto ylläpitää itse useita kansallisia tietokantoja. Tulevaisuuden kirjaston rooli vaatii tarkennusta, kun entistä useammin käyttäjä on sisällön tuottaja ja sisältöä tuotetaan pelkästään digitaalisesti suunnattomia määriä pienillä kustannuksilla. Tarvitaanko kopioille enää kirjastontapaista varastoa? Mikä on kirjastotoiminnan yhteiskunnallinen tehtävä tulevaisuudessa?

***

Vapaa ohjelmisto on ohjelmisto, jota voi käyttää, kopioida, tutkia, muuttaa ja jakaa edelleen vapaasti. Merkittävä motivaatio kehittäjillä on halu kehittyä ohjelmien tuottajina oppimalla toisilta tuottajilta. Toisten auttaminen on myös merkittävä motiivi. Mottona: kun minä annan ja joku toinen ja kolmas antaa, me kaikki hyödymme. Yhteisyys luo myös lisäarvoa. Vapaiden ohjelmien kehittäjät tekevät usein kehitystyötä ansiotyön ulkopuolella. Vapaita ohjelmistoja kehitetään laajasti myös osana kaupallista yritystoimintaa tai muuna palkkatyönä. Käytännön etuja korostavat alkoivat kutsua vapaita ohjelmistoja avoimen lähdekoodin ohjelmistoiksi.

(yllä olevan materiaalin lähteenä: Wikipedia)

***

2000-luvun ensimmäinen kymmen on ikään kuin valistusajan toisintoa. Liberalismi ja materialismi kukoistavat. Syntyy vastavoimia teknologian ylivoimaisuudelle kuten valistusaikanakin. Valistusaikanakin pohdittiin onnellisuutta eikä materialismia nähty sen varmimpina lähteinä kriittisissä piireissä. Tiedon, osaamisen ja demokratian vaatimukset voimistuvat – tästä hyvinä esimerkkeinä avoimen lähdekoodin aina vaan laajempi käyttöönotto ja sosiaalisen median suosio. Valtaa haetaan takaisin kansalle pois keskittyneeltä valtaeliitiltä. Politiikan edustajat saavat kritiikkiä kautta linjan, kun uudet mediat on otettu käyttöön. Kirkon valtaa yksilöön kritisoidaan ja kansalaiset tekevät omia henkisen elämän valintojaan poiketen pitkästä vallitsevasta traditiosta. Yhteisöllisyys kasvattaa suosiotaan itsekkyyden sijaan. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo –aate elää uutta kukoistustaan. Eläköön, eläköön, eläköön!

Wikiopiston käyttökokemuksia

Wikiopiston sivustolla olikin jo valmiina oman tunnuksen tyhjä wiki-sivu, jonka päätin ottaa nyt käyttööni ja luoda siihen jotain mielenkiintoista materiaalia. Olen jokin aika sitten kirjoittanut lyhyen raportin koskien mm. sosiaalisen median organisaatiokäyttöä. Päätin ottaa ko. raportin sisältöpohjaksi ja tiivistää otsikoksi: Sosiaalisen median hyödyntäminen organisaatioissa.

Copy&paste toimii ihan mukavasti ja siinä samalla tarvittavaa editointia. Wikipedian sivuston muokkausominaisuudet ovat rajatut ja tuntuu, että tarinasta tulee aika puisevan näköinen, kun ei ole mitään muuta kuin tekstiä. Päätin keskittyä ensimmäisellä kierroksella varsinaisen leipätekstin tuottamiseen ja sitten myöhemmin tutkia, jos saisi jotenkin elävöitettyä sivua kiinnostavamman oloiseksi.

***

Varsinaisen tekstin sisällön koonnin jälkeen, seikkailin Wikiopiston sivustolla katselemassa mitä kaikkea siellä onkaan tarjolla ja samalla pohdin, olisiko oma tuotos jonnekin parempaan paikkaan menossa kuin se oma sivu. Wikiopiston sivustolla on tarjolla muutamia kursseja, opintopiirejä, verkkokonferenssi ja itseopiskelukursseja. Näistä jälkimmäinen paikka osoittautui sellaiseksi, jonne päätin siirtää oman materiaalini seuraavalla istunnolla – harkitsin myös Wikikirjastoa.

***

Siispä itseopiskelukurssisivulle ja uuden kurssin nimikkeen lisäys. Copy&paste omalta profile-sivulta ja pientä muokkausta, uusi itseopiskelumateriaali on valmis ja ulkoasukin on jo heti parempi

http://fi.wikiversity.org/wiki/index.php?title=Sosiaalisen_median_käyttö_organisaatioissa

Jääköön tällaiseksi itseni ja muiden editoitavaksi ajan funktiona. Hyvä alku tarinalle…

***

EI VOI OLLA TOTTA! Kun halusin lyhentää itseopiskelukurssin linkin lyhyemmäksi (ei mahtunut yhdelle riville) päivitin kurssin nimeä ja sitten avasin sen. Ja mitä ihmettä – sisältö oli tyhjä. Aiemmin tehty työ oli hukassa eikä tallennuksia yhtään missään! Tässä kohtaa arvaatte, että otti päähän ja lujasti…. En keksi mitään tapaa palauttaa vanhaa sisältöä. Voimasana.

***

Oliko se voimasanan syytä vai mitä, mutta löysinkin yhden tab:n jossa oli vanha profiilin sisältö esillä ja sain kuin sainkin copy&pasten uudelleen! Huh huh, pääsinpä pälkähästä ja isommasta rempasta (originaalin tekstin muuntelu uudelleen). Tästä viisastuneena talletin saman sisällön myös muualle, jos uudestaan käy köpelösti.

***

En löytänyt mitään olemassa olevaa sisältöä, johon itselläni olisi jotain kontribuutiota, joten se siitä. Omaan profileen vielä jotain ettei ole ihan tyhjä, en ihan kyllä ymmärrä tämän tarkoitusta, mutta eiköhän ole niin, että jokainen voi laittaa sinne mitä haluaa itsestään kertoa laajemmin. En kyllä keksinyt, mistä olisin löytänyt muiden profileja…

Tehtävä suoritettu parhaan ymmäryksen mukaan!

BTW: kommentin lähetyksessä kyllä privacy unohtuu komeasti ja kirjoittajan sähköpostiosoite tulee avoimeksi – en kyllä tiedä millä laajuudella, mutta hänen kuka pitää omasta anonyymiteetistään tarkkaa huolta, kannattaa kokonaan pitäytyä erossa kommenttien lähetyksestä.

Esimerkkiprojekteista…

Vilkaisin pikaisesti  tehtävässä annettuja oppimisympäristöjä ja yllätyin, kuinka monipuolista materiaalia niissä jo nyt on saatavilla. Voi vain arvata, miten runsaus vain lisääntyy ajan kanssa, kun jo nyt on näin paljon saatavilla. Englantikielisyys on valttia maailmankielenä, mutta esim. Connexions:n kautta oli saatavilla muunkin kielisiä sisältöjä runsaasti. Epäilemättä kuitenkin englannin kieli vain vahvistuu ajan myötä yhteiseksi maailman kieleksi, enkä näe siinä sinänsä mitään ongelmaa – on hyvä että koko maailma voisi tulevaisuudessa keskustella yhdellä kielellä keskenään. Samalla tulee kuitenkin tukea pienempien kulttuurien oman kielimaailman säilymistä, jotta monimuotoisuuden kautta syntyvä rikkaus ei ainakaan vähenisi.

Richard Baraniuk:n kuvaus yhteisestä avoimuuteen perustuvasta maailmankirjastosta on aina vaan lähempänä totuutta, mitä enemmän aikaa kuluu. Avoimuus on pääehto tämän unelman toteutumiselle – se mahdollistaa olemassa olevan sisällön määrän räjähtämisen, mikä ei olisi mahdollista suljetuissa ympäristöissä. Yhteinen koko kansakunnan omaisuus voi kasvaa ja kukoistaa mullistaen kustannusalan ja tietoyhteiskunnan kehittymisen demokratiaan perustuen. Nopeus ja sisällön tuottamisen helppous ja tasavertaisuus ovat aivan verrattomat digitaalisen median mahdollistamina.

Tuomen OER-raportin huomioita

Tuomi maalailee mielenkiintoista tulevaisuutta mm. itseopiskelun näkökulmasta – entistä enemmän netin kautta pääsisi hakemaan laadukasta itseopiskelumateriaalia, jonka jotkut tahot ovat koonneet ja ylläpitävät muiden iloksi. Tämän hetken tarjonta on vielä kalpea varjo, mitä tulevaisuudessa tulee olemaan, työ on vasta alkumetreillään. Tuntuu hyvin uskottavalta, että avointen oppimismateriaalien ympäristöt lisääntyvät ja kasvavat entistä useampien käyttäjien hyödynnettäviksi niinkuin Tuomi visioi. Maailman siirtyessä tietoyhteiskuntaan, olemassa olevan tiedon helppo saatavuus mahdollistaa uuden tiedon luomisen yhteistyön kautta entistä nopeammin sitä haluaville.

Erityisesti ohjatut oppimisympäristöt suoritusmahdollisuuksineen, kuten tämänkin avokurssi, tuo uudenlaisen oppimismahdollisuuden sijainnista riippumatta lisäämällä tasa-arvoisuutta ja motivoituneiden opiskelijoiden eteenpäin pääsemistä. Todistettu osaaminen on arvossaan, vaikka itseopiskelun kauttakin on täysin mahdollista päästä hyviin tuloksiin. Lisäksi interaktiivinen, keskusteleva eteneminen mahdollistaa uusien ajatustenkin esiintulemisen ryhmätyön tuotoksena, mikä on sitä arkisen raatamisen suolaa.

IPR käytännöt ovat harmittavan usein esteenä avoimelle tiedon vaihdolle. Yritykset suojaavat omaa omaisuuttaan tulevaisuuden kilpailukyvyn vuoksi ja kokonaiskehitys hidastuu. Aina välillä mietityttää, onko tämä se oikeasti hyödyllinen tie niin monelle, toimisiko eteenpääsy kuitenkin paremmin vähemmillä IPR papereilla (joiden luonti ja ylläpito on kallista) vaihtamalla tietoa avoimemmin ja keskittymällä  uuden arvon luontiin yhteistyön kautta, jolloin yhteinen summa vaan kasvaisi. Nykyinen mentaliteetti pureutuu lähinnä tiedon pimittämiseen ja vartiointiin eikä tämä ole pelkästään yritysten ongelma vaan myös osittain tiedemaailman. Itse veikkaan että IPR tulee kuolemaan omaan mahdottomuuteensa 30 vuoden sisällä, kun maailma on muuttunut yhteisöllisemmäksi ja vähemmän pelkästään oman hyödyn maksimoivaksi.